Klassikko viehättää nuorta kuskia

Se ainoa oikea, vuoden 1988 Volvo 240 löytyi vihdoin loppukesällä. Auto piti hakea Göteborgin läheltä Ruotsista, mutta reissu oli vaivan väärti.

”Olimme isän kanssa jo kauan etsineet juuri tätä mallia Suomesta. Kun silmiin osui ilmoitus sopivasta yksilöstä, ei haitannut yhtään, että auto oli Ruotsissa. Sinne lähdimme maskit naamalla ja haun jälkeen olimme kaksi viikkoa vapaaehtoisessa karanteenissa”, Lassi Toikka toteaa.

”Halusin ehdottomasti, että autoni on taka-vetoinen, tehokas ja sen ikäinen, että sille pystyy itse tekemään jotain. Onhan tämä nyt hieno malli: kulmikas, niin kuin pitääkin.”

Toikan valkoinen, 940-mallin moottorilla varustettu Volvo 240 herättää ansaittua huomiota missä tahansa nuori kuski sillä kruisaileekin. Positiivisia kommentteja ja peukkuja tulee kaiken ikäisiltä autoilijoilta. 

Pienestä asti enduroa ajanut Lassi Toikka osaa itse laitella autoja haluamaansa kuosiin. Hyvät opit hän kertoo saaneensa isältään, ja lisäksi muutama isän tuttu mekaanikko on antanut neuvoja ja apuja. 

”Kovin paljoa tämä auto ei ole laittoa vaatinut, vain moottoria on vähän remontoitu.” 

Toikan mukaan vielä jotain pientä säätöä on listalla. Ulkoisesti urheilullisen näköinen Volvo 240 oli jo ostettaessa hyvässä ajokunnossa, sillä se oli aikoinaan purettu osiin ja rakennettu uudelleen.

”Vielä vähän on tekemistä, mutta sitten tämä alkaakin olla ihan täydellinen. Jossain vaiheessa vaihdan ehkä penkit vähän sporttisemmaksi, samoin ohjauspyörä vaihtuu rallirattiin.” 

Lassi Toikka on kasvanut Volvo -perheessä. Merkki viehättää ja tuntuu oikealta valinnalta. 

”Parasta juuri tässä autossa on turbomoottorin tehokkuus ja takaveto sekä tietenkin auton muoto”, sanoo kuski, jolla on nuoresta iästään huolimatta ajokilometrejä takana jo yli 20 000. 

Kokemus ja varmuus erilaisista moottoreista tuovat malttia myös maantieajoon.