Perintö

Kekseliäs 90-vuotias

Volvon innovatiivisuus kumpuaa teknologian mahdollisuuksien ymmärtämisestä ja muototajusta. Siitä ovat syntyneet niin kolmipisteturvavyöt, lambda-anturi, Pyhimys-Volvo kuin koko farmariautojen segmenttikin. 

teksti Jaakko Liikanen ja Volvo Magasin

teksti Jaakko Liikanen ja Volvo Magasin

Kaikki alkoi ravuista. Gustav Larson huomasi kulkiessaan Sturehofin editse Tukholmassa, että tarjolla on vastapyydettyjä rapuja. Nauttiessaan niitä vähän myöhemmin ystävänsä Assar Gabrielssonin kanssa herrat puhuivat myös autoista.  

– Olisiko mahdollista, että Ruotsi valmistaisi itse omat autonsa, kysyi Larson ystävältään syyskuussa 1924. 
Miehet olivat tuolloin töissä AB SKF:ssä, vuonna 1907 perustetussa ruotsalaisessa teollisuusyhtiössä. 
Sturehofin rapupöydän äärellä perustettiin suullisella sopimuksella SKF:n sisälle tytäryhtiö, jonka toimitusjohtajaksi ryhtyi Gabrielsson ja tekniseksi johtajaksi Larson. 

Siitä se alkoi; ensimmäinen Volvo rullasi ulos Torslandan tehtaalta 90 vuotta sitten, huhtikuussa 1927. 
ÖV4:n nimen kulmikkuus juontui Öppen Vagn 4 cylinder -lyhenteestä. 60 työntekijää pystyi noin 1 000 auton vuosituotantoon, mutta ÖV4:n tuotanto jäi kaikkiaan alle tuhannen – sitä tuli korvaamaan PV651 jo huhtikuussa 1929. 

Vuoden 1927 ÖV4:stä on monin tavoin pitkä matka uusimpiin XC60- ja XC90-malleihin. Mutta johtoajatus on ja pysyy – jo Volvon perustajien visiona oli rakentaa autoja, jotka sietäisivät sekä kylmyyden että ankarat maanteiden olot. 

Vaikka maanteiden kunto on nykyisin täysin eri luokkaa kuin 90 vuotta sitten, eivät ruotsalaisetkaan voi maantieteelle mitään. Jää, kylmyys ja pimeys luovat olot, joihin tuotekehityksen on jatkuvasti pystyttävä vastaamaan. 

Volvon 90-vuotisen menestyksellisen historian punaisena lankana voikin hyvin pitää teknologisen kehityksen suomien mahdollisuuksien hyödyntämistä – fokus pidetään tavoitteessa tehdä Volvoista entistä turvallisempia, suorituskykyisempiä, ympäristöystävällisempiä ja toki myös mukavampia ajaa.  


Autoilu oli vuonna 1927 monin tavoin erilaista kuin nykyään – silti myös turvallisuusajattelu alkoi kehittyä Volvolla nopeasti.  

Turvavöiden kehitystyö aloitettiin yh­tiössä jo 1950-luvulla. Aiemmin lentokone­insinöörinä Saabilla muun muassa katapultti-istuimia suunnitellut Nils Bohlin sai tehtäväkseen jatkokehittää auton turvavyötä, jollaisen Vattenfall oli jo ottanut henkilöstönsä käyttöön. 

Volvon ensimmäinen turvallisuusinsinööri Bohlin ryhtyi työhön, ja sen tuloksena kolmipisteturvavyöt tulivat vuonna 1959 ensimmäisenä varusteiksi Volvo Amazoniin ja PV 544:ään. Kyseessä lienee suurin yksittäinen autoilun turvallisuutta lisännyt innovaatio. 

Bohlin haki ja sai innovaatiolleen patentin, mutta sen sijaan, että Volvo olisi pitänyt kolmipisteturvavyön vain itsellään, patentti annettiin vapaasti kaikkien käyttöön.

Volvon tuotekehityksen tulosta on myös toinen autoalaa suuresti mullistanut innovaatio. 

Ympäristösäädökset olivat 1970-luvulla muuttumassa tiukemmiksi, ja ratkaisuja pakokaasupäästöjen vähentämiseen piti ryhtyä kehittämään. Volvo tarttui määrätietoisesti aiheeseen kokeilemalla useita vaihtoehtoja. 

Pakokaasupäästöjen kontrolloimiseksi kehitetty kolmivaihekatalysaattori saatiin valmiiksi jo 1970-luvun loppupuolella Volvon tuolloisen ympäristöasiantuntija Stephen Wallmanin johdolla. 

Varsinainen innovaatio pakokaasupäästöjen kontrolloinnissa oli tuolloin kooltaan pieni, mutta vaikutuksiltaan suuri lambda-anturi, joka on pakoputken alkupäässä oleva happitunnistin. 

Lambda-anturi mittaa pakokaasun jäännöshapen määrää ja välittää tiedon moottorinohjausjärjestelmälle. Näin moottorin­ohjausjärjestelmä osaa muuttaa ilman ja polttoaineen seoksen moottorille sopivaksi. 

Volvon kehittämä teknologia yleistyi autojen katalysaattoreiden yleistyessä. Muutamassa vuodessa ratkaisu oli otettu yleisesti käyttöön kaikkialla autoteollisuudessa. 

1/1

teksti Jaakko Liikanen ja Volvo Magasin

 

Auto myös Simon Templarille

Vaikka turvallisuus on Volvon toiminnallisen filosofian moottorina ykkössijalla, ei autoilu ole vain turvallisuutta, vaan myös suorituskykyä, muotoilua ja mukavuutta. 

Designin merkitys asiakkaiden mieltymyksiin vastaamisessa huomattiin Volvolla jo varhain. Lähes samaan aikaan kolmipisteturvavöiden kehittämisen kanssa Volvolla edettiin myös muotoilun saralla. 

Kilpailun Volvon uuden urheiluauton suunnittelusta voitti vuonna 1956 italialainen autodesign-suuruus Frua. 
Nopeasti selvisi, että Frualle nimettömänä lähetettyjen ehdotusten ykköseksi oli itse asiassa noussut göteborgilaisen Pelle Petterssonin ehdotus. Hän oli tullut Italian autotoiminnan keskukseen, Torinoon New Yorkin Brooklynistä, jossa hän oli opiskellut suunnittelua. 

Nuoren ruotsalaiskaverin habitus ja uudella autolla tavoitellut mielikuvat eivät kuitenkaan ihan vastanneet toisiaan, joten vähän piti pohtia. Arvokkuus, design – ja nuori kaveri, joka oli myös nuoren kaverin oloinen. 
Yhtä kaikki tärkeintä oli se, että Petterssonin ehdotus oli paras. Hänen suunnittelemansa ja Volvon valmistaman urheiluauton ensimmäiset mallit julkistettiin vuonna 1961. 

Kyseinen Volvo P1800 tunnetaan myös nimellä Pyhimys-Volvo, koska sen kelpuutti autokseen myös 1960-luvun suosikkisarjan Simon Templar, jota esitti Roger Moore

Kauempaa katsottuna Volvon merkitystä automaailmassa kuvaa yhtiön vaikutus koko farmariautojen segmenttiin. Nämä niin sanotut kartano-Volvot ovat tietyllä tavalla olleet yhtiön tavaramerkki jo yli 60 vuoden ajan. 

Matka alkoi vuosina 1953–1969 valmistetusta Duett-mallista, joka oli Volvo PV444-henkilöautoon perustuva farmarimalli. Toisin kuin itsekantavalla korilla toteutettu PV, Duett valmistettiin erillisrungolle. Näin sekä auton maavara ja lastauskorkeus olivat henkilöautomallia suuremmat. 

Turvallisuutta, ajomukavuutta, käytännöllisyyttä ja tilaa. Jo Duetissa oli oikeastaan kaksi autoa yhdessä – mallilla luotiin henkilöauton ja työ- sekä vapaa-ajan auton yhdistelmä ja elämiseen helppoutta tuova uudenlainen autosegmentti. 
Sama perusajatus näkyy Volvoissa läpi vuosikymmenten, niin myös Volvon tämän päivän lippulaivassa V90:ssä.