Kurvaillen itärajan tuntumassa

Automatka Kotkasta Imatralle vie tunnelmasta ja maisemasta toiseen. Päivän aikana ehtii kohdata niin sotahistoriaa, kahvillaan leuhkivia paahtajia kuin Volvo XC40:n serkkujakin 1960-luvulta.

teksti Tiina Suomalainen kuvat Mikko Nikkinen

 

Merituuli puhaltaa matkaan Kotkasta. Allamme Volvo XC40 hyrrää pitkin E18-moottoritietä, joka halkaisee nyt koko Suomen etelärannikon. Viimeinen osuus, Haminan ja Vaalimaan välinen väylä, avattiin liikenteelle maaliskuussa. Käännymme seututielle, joka mutkittelee läpi maalaismaiseman – ohi latojen, peltojen, punaisten tupien ja aitauksessa seisovien hevosten. Auto kulkee ketterästi viimeiset kilometrit metsätiellä kohti Miehikkälän Salpalinja-museota. Sen päärakennuksessa on pieniä näyttelyitä, mutta varsinainen museoalue levittäytyy luontoon. Jylhän kallioisessa maastossa risteilee kolme erimittaista reittiä, jotka vievät juoksuhautoihin, bunkkereihin ja korsuihin. Museotutkija Armi Oinonen kertoo, että Suomenlahdelta Petsamoon ulottuvan puolustuslinjan rakentaminen aloitettiin välirauhan aikaan. Salpalinjan oli tarkoitus olla se viimeinen muuri, johon vihollinen pysäytetään. Tämä käy kouriintuntuvasti ilmi syvälle maan sisälle rakennetussa tykkikorsussa. Sen paksussa rautaovessa on luukku, josta voi heittää käsikranaatin, jos vihollinen vaanii jo oven takana.

Piipahdamme Ylämaan Jalokivikylään, jossa kurkistamme Jalokivimuseoon. Täällä voi tutustua sateenkaaren väreissä hehkuvaan kansallisjalokiveemme, spektroliittiin. Se kytkeytyy yllättävästi myös Salpalinjaan: Ylämaan labradoriitti löydettiin Salpalinjan panssariesteitä rakennettaessa 1940-luvun alussa. Meitä kutsuu kuitenkin jo toisenlainen jalokivi – vajaan 20 kilometrin päässä sijaitseva Pulsan Asema. Renkaat pureutuvat napakasti kuoppaisen ja mäkisen soratien pintaan. Ympärillä uinuu maaseutu. Pulsan Asema puhkesi kukkaan, kun Joensuusta Lappeenrannan Pulsaan downshiftaamaan muuttaneet Petra ja Lasse Karjalainen ostivat vanhan aseman vuonna 2013. Petra on luonut Pulsan Asemasta sisustajan mekan ja yksilöllisyyttä arvostavan matkaajan bed & breakfast -majatalon. Asemarakennuksessa palvelee kahvila ja silmiä hivelevä sisustuspuoti. Junanlähettäjän, Veturinkuljettajan ja Ratavartijan taloissa on yhteensä 15 petipaikkaa, ja asemamiljöön rakennukset on remontoitu pieteetillä. Paljaaseen hirsiseinään jätetyt vanhat sanomalehdet ja tapetit kertovat omaa tarinaansa. – Valmiiksi tämä ei tule koskaan – eikä ole tarkoituskaan, Petra Karjalainen naurahtaa.

1/4

Paahtuvaan kahvipavun tuoksu leijailee houkuttelevasti nenään, kun saavumme Lappeenrannan Linnoitusniemeen. Kahville olisi voinut jäädä Pulsan Asemallekin, mutta haluamme kokeilla jotain erityistä – paikallisesti jauhettua kahvia siellä, missä sitä paahdetaan ja jauhetaan. Satamatie 6:n vanhassa makasiinirakennuksessa toimii lappeenrantalaisten kaverusten perustama kahvipaahtimo Lehmus Roastery, joka on erikoistunut leuhkimiseen ja kovaan paahtoon. Tuotteistaan ylpeiden tekijöiden kahvi­paketeissakin näkyy paitsi kahvin paahto- myös lesousaste.

– Pitäähän jokaisessa suurkaupungissa olla oma paahtimo. Helpointa oli hankkia laitteet itse ja ryhtyä hommiin, kertoo valtakunnallisesti palkitun paahtimon viestintävastaava Arttu Muukkonen. Lehmus Roasterylla on tiloissaan myös kahvila, jossa voi nauttia kahvien ja erikoiskahvien lisäksi vaikka trendikkään ja terveellisen macha latten. Samalla voi seurata tatuoitua kahvinpaahtajaa työssään, ihailla kahvila-myymälän seinille ripustettuja polkupyöriä tai vain chillata. Tämä on Lappeenrantaa hipstereimmillään. Kun olemme jatkaneet matkaa puolisen tuntia, tupsahdamme täysin erilaiseen maailmaan aivan Imatran rajalla. Imatran Osuusliikkeen entisessä navettarakennuksessa toimiva Etelä-Karjalan Automuseo henkii vanhojen sorateiden charmia ja on täynnä klassikkoja. Täältä löytyy myös Volvo XC40:n vanhoja serkkuja, kuten vaaleansininen Volvo PV 544 vuodelta 1965 ja Volvo Amazon vuodelta 1966. 

Stereoista tulviva Janis Joplinin karhea ääni täyttää koko matkustamon, kun starttaamme Automuseolta kohti määränpäätämme, kansallisihmeeksi julistautunutta Imatraa. Kun pysäköimme Volvo XC40:n Valtionhotellin eteen, saamme venäläisturistien päät kääntymään. Meidän katseemme sen sijaan suuntautuvat kohti valkeaa satulinnaa. Kuohuvan kosken äärelle vuonna 1903 kohonnut Valtionhotelli on yksi arvokkaimmista uusromanttisista rakennuksista Suomessa. Aikoinaan se palveli Pietarin ylhäisöä nimellä Grand Hôtel Cascade. Päivän kestäneen reissun jäljiltä nälkä jo kurnii vatsassa. Kurvaamme myöhäiselle lounaalle, tai oikeastaan aikaiselle illalliselle, ravintola Buttenhoffiin, joka on nököttänyt Imatran ydinkeskustassa jo vuodesta 1936. Ravintola on sisustukseltaan hieman kitsch, mutta erittäin lämminhenkinen ravintola. Sen varras naudan sisäfileestä ei petä koskaan. 


Tutustu: 
www.salpakeskus.fi/fi/salpalinja-museo_ala
www.ylamaanjalokivimuseo.fi
www.pulsanasema.fi
www.lehmusroastery.com
www.etelakarjalanmuseot.fi/etela-karjalan-automuseo
www.cumulus.fi/hotellit/imatra/cumulus-resort-imatran-valtionhotelli
www.buttenhoff.fi