Volvo XC40 Recharge tuhansien kilometrien matkalla

Edessä on tuhansien kilometrien kesälomamatka Suomen kesässä, täyssähköisellä Volvo XC40 Rechargella. Kuinka matka ja auton lataukset sujuivat?

Tämä artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Volvon kanssa.

Volvot ovat aina olleet hyviä matka-autoja, mutta nyt alla on täysin sähkökäyttöinen auto. Sen ajokantama mietitytti hieman, mutta toisaalta Volvo XC40 on saanut kevään aikana ohjelmistopäivityksiä, jotka ovat pienentäneet auton kulutusta.

Pitkä ajomatka Helsingistä Rukalle ja edelleen Leville on mitä parhain testi uusille ohjelmistoille. Viikon matkalle tulisi mittaa reilut 2400 kilometriä. 

 

Suurteholatauksella matkaan

Sähköautoilu etelästä Lappiin ei ole uusi asia. Pitkän matkan uutuus onkin suurteholatauksen voimakas yleistyminen. Erityisesti uudet sähköautot, kuten Volvo XC40 Recharge, hyötyvät suurteholatauksesta.

Suurteholataus leikkaa latausajasta puolet tai kaksi kolmannesta pois. Uusien suurteholaturien aikakaudella latausaika Helsinki-Kuusamo -välillä tippuu reiluun tuntiin. Latureita osuu kohdalle Lahden, Jyväskylän, Oulun ja vihdoin myös Kuusamon seutuvilla, eli Rukalle kulkevalle juuri sopivissa paikoissa. Perheen kanssa matkustaessa taukoja täytyy muutenkin pitää, eli sähkö käyttövoimana ei pitäisi erityisesti näkyä matka-ajassa.

 

Kahden – ei vaan neljän pysähdyksen taktiikalla Rukalle

Matka alkoi helteisenä heinäkuun aamuna Helsingistä. Edessä olisi pitkä ja kuluttava moottoritieosuus ja edelleen valtatie Jyväskylään asti. Siellä odottaisi suurteholataus pikaruokalan nurkalla.

Mutta kuten automatkoilla niin usein käy, myös tällä kertaa inhimilliset tarpeet takapenkillä edellyttivät taukoa jo aikaisemmin. Niinpä edessä oli seisahdus Lahden Karismassa.

Taukopaikka ei ollut aivan sattumalta valittu. Eteläisessä Suomessa alkaa olla pikalatausta saatavilla jo niin hyvin, että pienellä vaivalla löytää taukopaikaksi latauspaikan. Näin tälläkin kertaa.

Helteisen, nopean moottoritieajon kulutus reilusti kuormatulle autolle asettui lukemaan 22,3 kWh satasella. Tämä on kohtuullinen kulutus, linjassa muiden ajamieni autojen kanssa. Ja ennen kaikkea kulutus on pienentynyt selvästi aikaisemmista ajoista. XC40:n akku riittäisi jopa 340 kilometrin ajomatkaan tällä kulutuksella. Myös auton ilmastointi teki töitä 34 asteen helteessa, kasvattaen osaltaan kulutusta.

Lounastauolla suurteholaturilla akku tuli käytännössä täyteen. Tästä oli hyvä jatkaa Oulun suuntaan.

Jyväskylän ja Oulun välinen tie ei jää historiaan erityisen mielenkiintoisena, mutta yksi perinteinen kohde etapilla on: Vaskikello Pyhäjärvellä. Ja kas, täälläkin on sopivasti pikalatausta tarjolla. Auto tolppaan tauon ajaksi.

Seuraava suurteholaturi odotti Oulun kupeella Kempeleellä. Ruokatauko riitti täyttämään akun melkein täyteen ja samalla auton kulutus oli pysynyt mukavassa 21 kilowattitunnin mittaluokassa. Oulun jälkeen seuraava tehokkaampi laturi oli saatavilla Kuusamossa, mutta sille ei olisi nyt tarvetta. Lataus riitti mainiosti Rukalle.

Koko ajorupeama otti muutaman minuutin yli kymmenen tuntia, 20,8 kWh keskikulutuksella. Koko etapin olisi hyvin voinut ajaa vain kahdella pysähdyksellä, mutta lomalla on aikaa ja otimme lopulta neljä taukoa. Auton latautumista ei odotettu minuuttiakaan. 

 

Rukalta Rovaniemen kautta Leville

Seuraava etappi Leville oli melko lyhyt, noin 370 kilometriä. Välilatausta ei välttämättä tarvittaisi, mutta kuski ja matkustajat tarvitsevat. Niinpä otimme lounas- ja lataustauon Rovaniemelle.

Rovaniemen kaupunkisuunnittelu on mukavasti tuonut keskustaan Nelostien varteen Revontulikeskuksen ja latauspaikat suoraan sen yhteyteen. Lounastelun aikana auto latautui melkein täyteen. 

Sähköautoilun näkökulmasta Lapin erityispiirteenä on harvempi latausverkosto Etelä-Suomeen verrattuna. Isoakkuisten autojen, kuten Volvo XC40:n osalta tämä ei ole ongelma, akkukantama vie laturien väliset etapit huoletta. Yksi Lapin ensimmäisistä pikalatureista perustettiin aikanaan Leville, jonne nytkin päästiin perille hellekelissä.

 

Leviltä etelään uusien laturien voimin

Kotimatka alkoi totuttuun tapaan Rovaniemen lounastarjoilujen parissa.

Muutama Levillä vietetyn päivän aikana latausinfra ehti kuitenkin kehittyä: Napapiirin Energia ja Vesi ehti avata pari suurteholaturia Rovaniemen eteläpuolelle, joten lounastauon aikana auto seisoi parkissa ilman latausta. Halusin päästä ihan erikseen testaamaan uutta suurteholaturia, vaikka matkanteon kannalta olisi ollut tehokkaampaa ladata parkissa pikalatauksessa samaan aikaan.

Pienen välilatauksen teimme Oulussa, hitaammassa peruslatauksessa kaupunkikäynnin ajan.

Enemmän sähköä tuli otettua illan viimeisellä, lyhyellä vierailulla Kempeleen suurteholaturilla ennen majoitukseen ajelua. Akkuvarausta pitäisi perille tultaessa olla sen verran, että vielä seuraavanakin päivänä päästäisiin mukavasti hyvälle latauspaikalle. Ei kannata ajaa viimeisillä elektroneilla kohteeseen, jonka latausmahdollisuuksista ei ole tietoa.

Yöksi oli lopulta tarjolla hidasta pistorasialatausta. Se ei riittänyt täyttämään akkua, mutta nyt ladattu kolmanneskin lisää akkuvarausta oli kotiinpäin.

Paluumatkan ensimmäinen päivä tuli ajettua ilman tarkempaa ennakkosuunnittelua latauksista. Näinkin matkaa voi tehdä, mutta jos tarkoituksena on mahdollisimman vähäiset seisahdukset auton latausta varten, kannattaa lataustaukoja hahmotella etukäteen.

 

Viimeisen päivän etappi takaisin Helsinkiin

Viimeisen ajopäivän jokainen kilometri toi lähemmäs Helsinkiä ja yhä parempia latausmahdollisuuksia. Ensimmäinen tauko oli lounas, Niemenharjun komealla matkailukeskuksella. Täällä on ollut Recharge Infran pikalaturi jo pitkään.

Jyväskylän laitamilla odotti toinen iloinen yllätys, tännekin oli muutamaa päivää aikaisemmin avattu uusi suurteholaturi. K-Latauksen uudenkarhea laite tarjosi täydet 150 kilowattia Volvolle, jolloin sadan kilometrin ajomatka latautui vain 11 minuutissa.

Kotimatka ei edennyt suoraan Helsinkiin, vaan matkalla käytiin mökkivierailulla. Myös viimeinen lataus tuli tehtyä vielä siinä samassa Karismassa, jossa koko matkan ensimmäinenkin lataus tapahtui, ruokaostosten yhteydessä. Koko matkan keskikulutus oli 21,1 kWh satasella, 81 km/h keskinopeudella. Tämä on hyvä tulos.

Sähköautot ja niiden lataustekniikka kehittyvät nyt niin vauhdikkaasti, että joka kesä latausverkko on kehittynyt aiemmasta. Sekin tuli varmistettua, että Volvon kulutus on aivan kohtuullinen ja se todella lataa parhaimmillaan 150 kilowatin teholla. Tämä ei sinänsä yllättänyt.

Pitkällä, 2400 kilometrin automatkalla alleviivautui sekin, että sähköautoja todella on liikkeellä. Yhdelläkään laturilla ei tarvinnut olla yksin, mutta onneksi jonottaakaan ei tarvinnut. Usein kohtasin uusia, jopa vain muutaman päivän sähköauton omistaneita kuskeja jotka olivat perehtymässä uuteen tapaan liikkua.

Sähköautojen tekniikka alkaa olla kohdallaan myös tällaisille pitkille matkoille ja latausteho kehittyy jatkossakin.

 

Teksti ja kuvitus: Tuomas Sauliala, valokuvat: Volvo